Nyt tama siis alkoi, kuusi kuukautta Nepalissa! Viela en ole ihan taysin perilla siita missa on pohjoinen ja missa etela, nahtavyyksista puhumattakaan, vaikka olen viettanyt taalla kaksi paivaa. Olen kuitenkin ehtinyt jo ensimmaisena iltana tutustua paikallisiin alkoholijuomiin, kayda katsomassa uusimman Apinoiden Planeetta -elokuvan ja pitaa sammakkoa paassani havittyani korttipelissa.

Vapaehtoisia taalla on melko paljon. Suurin osa kuitenkin tulee vain kesaloman ajaksi, joten elokuun jalkeen taalla ei olekkaan enaa kauheasti jengia. Taman takia kuusi kuukautta tuntuukin yhtakkia ikuisuudelta. Ensimmaisina iltoina podin kovaa koti-ikavaa, mutta tahan tottuu nopeasti ja paikka alkaa tuntua pikku hiljaa kotoisalta. Tilannetta helpoitti kun toisena iltana mentiin elokuviin poienella porukalla ja sen jalkeen poizzalle ja kokikselle. Perusilta Tampereella.

Mita tulee nepalilaisiin, he ovat erittain ystavallisia ja avoimia ja kertovat mielellaan itsestaan ja perhestaan. Joskus tosin tuntuu, etta koiria on taalla enemman kuin ihmisia. He nukkuvat, syovat ja tekevat pienia koiranpentuja keskella katua kaikki paivat. Lehmat taas chillailevat keskella hullua ajotieta, destination unknown.

Kuvassa ilta muiden vapaehtoisten kanssa paikallisessa. Ohjelmaan kuuluu rakshi, korttipelit ja laadukas lapanheitto tottakai!